Olin kuullut monenlaisia kommentteja venäläisten akvarellivärien kestävyydestä. Päätin testata itsekin. Ei tämä mikään tieteellinen testi ole, mutta kiinnostava kaikessa alkeellisuudessakin.
Heräsin asialle syyskuun alussa 2014. Maalasin värit akvarellipaperille ja leikkasin liuskan keskeltä kahtia. Toisen osan piilotin ikkunattomaan pimeään vaatehuoneeseen pienten kehystettyjen lasipintaisten taulujen väliin. Toiselle lähdin etsimään paikkaa ulkoa. Päädyin terassin seinään, joka on sateelta suojassa, mutta johon kesällä osan päivästä paistaa aurinko. Yksinkertaisesti teippasin pitävällä maalarinteipillä liuskan sienään ja annoin sen olla siinä 5. toukouuta saakka tänä keväänä 2016. Se oli siis ulkoilman armoilla, mutta taivaskosteudelta suojassa reilu puolitoista vuotta.
Tämä oli tulos. Osa väreistä ei ollut muuttunut mihinkään, osassa väri oli haalistunut merkittävästi. Värien nimiä en kyllä tarkalleen muista, mutta lilahtavien punaisten kanssa saa näköjään olla tarkkana, samoin selvän violetin. Nämä olivat siis venäläisiä Suomessakin yleisesti myytäviä White Nights -merkin värejä.
Samassa testissä oli vielä Schminken indigo testissä, koska sen värinkestävyydestä olin kuullut varoittelua. Vaalenihan se, kuten kuvasta näkyy.
Tällainen oli tämä testi. Mielenkiintoista olisi, jos joku tekisi testin, jossa laittaisi aurinkoiseen ikkunaan vaikka vuoden ajaksi tällaisia testejä eri merkkisin akvarellivärein toteutettuna, sillä lasin takanahan ne värit tulevat olemaan töissäkin. Juu... ja voisi siihen laittaa myös värien oikeat nimet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti